ANNA - KAISA LIEDES
Matkoja äänen maailmaan
Journeys into the world of voice
Ihmisen äänen erilaiset mahdollisuudet ovat kiehtoneet minua pitkään. Se, miksi ajauduin tekemään jatkotutkintoni juuri tästä aiheesta, saa hieman valaisua musiikillisesta taustastani.
Laulaminen on ollut minulle tärkeä ilmaisun väline lapsuudestani saakka.
Olen matkannut äänien maailmaan etsien omaa tapaani ilmaista musiikkia. Matka on ollut pitkä ja mutkallinen, olen vielä taipaleella. Instrumenteista vanhin − ihmisääni − on niin ilmaisurikas, että sen hallinnan opetteluun ei ihmisen ikä riitä. Ääni on meissä ja me
äänessämme. Peilaamme itseämme ja maailmaa äänellämme. Perimä ja oma historiamme muovaavat ääntämme persoonalliseksi. Ääni on minuutemme kuva, sen herkkä ja persoonallinen tuntomerkki. Se paljastaa kaikki tunnetilat jopa pienistä vivahteista. Kuunnelkaa itsestänne ja toisistanne lähteviä ääniä. Kokeilkaa, miltä tuntuu kommunikoida pelkillä äänillä. Heittäytykää äänien vietäväksi. Antakaa niiden johdattaa teitä. Sitten kun ääni alkaa viedä, rajoja ei ole.
Matkoja äänen maailmaan
Ensimmäinen konserttini Matkoja äänen maailmaan oli soolokonsertti. Esityksessä tarkastelin mm. äänen ja kehon resonanssia, eri äänteiden synnyttämiä assosiaatioita ja yläsävelten osuutta sointiin. Soittimina olivat 15 -kielinen kantele ja tiibetiläinen kulho. Saliäänen toteutti Janne Viksten ja valosuunnittelun Valo Virtanen. Konsertti oli Sibelius Akatemian kamarimusiikkisalissa 23.5.1999.
Ääni-Merkki
Toisessa Ääni-Merkki konsertissa mukanani esiintyi lyömäsoittaja Petri Korpela. Konsertti perustui erilaisten lyömäsoitinten ja ihmisen äänen muodostamiin väreihin, sointeihin ja rytmeihin. Resonanssin tutkiminen liittyi myös tähän konserttiin. Sävellykset olivat Korpelan ja minun tuotantoani. Äänisuunnittelusta vastasi Mika Autere ja valosuunnittelusta Valo Virtanen. Konsertti äänitettiin Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisalissa 28.9.2000 ja Ääni-Merkki -cd julkaistiin syksyllä 2003 (hecrec 113).
Maailma on ääni
Kolmas konsertti muotoutui kohtaamisista eri muusikoiden kanssa. Ihmisen ääneen yhtyivät
miesääni, basso ja puuhuilu, joiden ääntä käsiteltiin efekteillä. Mukanani työskentelivät basisti Ari-Pekka Anttila, huilisti Leena Joutsenlahti, äänitaiteilija Juha Valkeapää sekä äänimies Mika Autere. Osa konsertista oli sooloa. Sävellykset muotoutuivat yhdessä muusikoiden kanssa. Konsertit olivat 17.10 ja 20.10.2002 Jumo Jazz Clubissa. Saliäänen hoiti Mika Autere ja valosuunnittelun Jukka Huitila.
Äänikuvia
Neljäs jatkotutkintokonserttini toteutui 19-21.11. 2003 Malmitalon konserttisalissa.
Kanteleensoittajana ja laulajana minua kiehtoo kanteleen ja ihmisäänen, näiden kahden
resonanssirikkaan instrumentin yhdistäminen. Halusin etsiä erilaisia sointeja ja yläsävelien tuomia mahdollisuuksia molemmista instrumenteista. Musiikki muodostui matkaksi muinaisuudesta tulevaisuuteen ja oli luonteeltaan minimalistisesta kalevalaisesta perinteestä lähtevää, mutta kokeilevaa, ihmisen äänestä erilaisia mahdollisuuksia hyödyntävää musiikkia. Työryhmän muina jäseninä olivat lyömäsoittaja Abdissa Assefa sekä kanteletaiteilija Timo Väänänen, jonka kanssa kokeilimme erilaisten kanteleiden ja sähkökanteleiden mahdollisuuksia (looppeja, efektejä, sointimaailmoja, valmiiksi ohjelmoituja rytmimaailmoja) ns. surround –äänentoistotekniikkaa hyväksi käyttäen.
Konsertin äänentoistosta vastasi Teemu Korpipää.
Konsertti oli myös näyttämöllinen. Tärkeinä elementteinä konsertissa musiikin lisäksi olivat visuaalisuus ja äänen sähköinen vahvistaminen. Osana lavastusta oli valokuvia kansanlaulajista, itkijöistä ja Valamon kirkonkellojen soittajista (SKS:n ja Museviraston arkisto) sekä osia Kalevalaseuran elokuvasta ”Häiden vietto Kalevalan runomailla” (vuodelta 1927).
Konsertti kuultavissa :
Ääneen!
Ääneen! -konsertti keskittyi ihmisen monimuotoiseen ääneen, sen hienojakoisiin pieniin
vivahteisiin ja moninaiseen kirjoon. Ääneen! on täynnä värejä, muotoja, tunteita ja aistimuksia. Ääneen! sukeltaa sielun sisimpään, josta saattaa löytyä yllätyksiä, erehdyksiä tai muistumia muinaisista ajoista.
Anna-Kaisa Liedes, ääni ja musiikki
Timo Väänänen, sähkökantele
MeNaiset-lauluyhtye:
Anneli Kont-Rahtola, Eila Hartikainen, Maari Kallberg, Maija Karhinen, Sirkka Kosonen
Mika Autere, saliääni
Kati Åberg, videot
Jyrki Karttunen, videon tanssi
Helena Roivainen, valosuunnittelu
Ääneen! -konsertissa oli visuaalisena osana Kati Åbergin suunnittelemat videot, joissa Jyrki
Karttunen tanssii erilaisia tunnetiloja. Esityksen pohjana oli interaktiivinen tanssi-DVD
Emotions in man, johon tein musiikin keväällä 2004. Pelin ideana on ohjata tanssija kokemaan eri tunteita erilaisilla voimakkuuksilla. Tunteita pelissä viisi: rakkaus, viha, pelko, suru ja ilo.
Jokaisella tunteella on viisi voimakkuutta. Pelaaja voi halutessaan katsoa yhden tunnetilan loppuun asti tai siirtyä toisen tunteen samalla voimakkuustasolle. DVD:n aloittaa introklippi, jossa tanssija löytää pellolta ränsistyneen autiotalon, tunteiden talon. Vähitellen hän uskaltautuu lähemmäksi taloa ja lopulta astuu ovesta sisään, omien tunteittensa maailmaan. Pelin loputtua tanssija astuu talosta ulos. Tunnepeli päättyy.
Emotion in man on Kati Åbergin lopputyö Medialaboratorioon Helsingissä. Työryhmään kuului tanssija, koreografi Jyrki Karttunen, kuvaaja Peter Flinckenberg sekä koko teoksen ideoija ja ohjaaja Kati Åberg.
Lopuksi
Aloitin opinnot kansanmusiikin osastolle vuonna 1983 ensimmäisten opiskelijoiden joukossa.
Täältä löysin arkistoäänitteiden maailman, joka muutti suhtautumistani musiikkiin melkoisesti. Ensimmäisiä kokemuksia erilaisesta laulutyylistä sain kuunnellessani inkeriläisten moniäänisiä runolauluja. Niissä oli jotain outoa ja kiehtovaa.
Löysin äänitearkistosta monta erilaista suomalaista ja karjalaista kansanlaulajaa, jotka olivat imeneet perinteensä äidinmaidosta. Vienankarjalaiset Anni Tenisova ja Domna Huovinen,
eteläpohjalaiset Tiila Ilkka, Lyydia Pyylampi ja Vihtori Grönroos, Torniojokilaakson Hilda Ajanki
ja monta muuta persoonallista ääntä tekivät vaikutuksen. Merkittävien äänitteiden sarjaan kuului myös “Kaale djambena” levy, joka sisältää Suomen mustalaisten lauluja. Yhteistä kaikille laulajille on oma, persoonallinen äänenkäyttönsä ja melodioiden loputon varioiminen.
Tutustuminen suomalais-ugrilaisten kansojen lauluperinteeseen on ollut tärkeä vaikuttaja
musiikillisella matkallani. Olen saanut kokea yhteenkuuluvaisuutta kielisukulaisteni kanssa yhdessä olemalla ja laulamalla, tarvitsematta välttämättä yhteistä ymmärrettyä kieltä. Musiikki on yhdistänyt aina. Ihmisäänen pienistä nyansseista voi aistia kokonaisen elämänkerran. Laulukulttuurin ylläpitäjinä naisilla on ollut suuri merkitys varsinkin suomalais-ugrilaisilla alueilla. Sota ja asepalvelus veivät miehet vuosiksi pois kotoaan, joten suurimmaksi osaksi naisten tehtäväksi jäi perinteiden ylläpitäminen ja välittäminen seuraaville sukupolville.